Kielimatkalle?

Moi!

Mulla alkaa noi pressanvaalit tunkea korvista ulos, enkä mainitsekaan niitä enää seuraavissa lauseissa. Noin!

Ajattelin kirjoitella juttua kielimatkasta, jos jotakuta siellä kiinnostaisi sellaiselle lähteä! Kaikki, mitä kerron, perustuu omiin kokemuksiini, ja otan mielelläni vastaan muiden kokemuksia jos sellaisia löytyy. Eli siis, olin kielimatkalla kolme viikkoa seiskaluokan ja kasin välisenä kesänä. Kohteeni oli Jersey, yksi kanaalisaarista Ranskan rannikolla, jolla puhutaan siis englantia. Reittimme kulki ensin lentäen Pariisiin, jossa majailimme muutaman yön ja sen jälkeen kärräsimme itsemme bussilla hostellin kautta satamaan (jonkaa nimeä en nyt muista..) josta siirryimme Jerseylle reiluksi kahdeksi viikoksi.

Pariisissa vietin ihanat kolme päivää!

Kokemuksena kielimatka oli itselleni aivan uskomaton! Olen matkustellut melkoisen paljon perheeni kanssa, mutta "yksin", ilman vanhempia, matkustaminen on aivan eri asia. Matkalla on koko ajan vähintään yksi vetäjä mukana, ja käsittääkseni se on aina suomalainen (siis jos Suomesta lähtee), eikä oloaan tarvitse tuntea turvattomaksi, mutta vastuuta on ihan eri tavalla. Kukaan ei esimerkiksi kysy otitko kaikki laukkusi mukaan, näytähän nyt passisi, onhan se mukana, riittäväthän rahasi yms. Matka lisäsi itseluottamustani ja tuntemustani siitä, että pärjään kyllä. Jos jotain näin jälkikäteen voisin muuttaa, olisin ehkä lähtenyt vuotta tai kahta myöhemmin. Uskon, että vähän vanhempana matkasta saa vielä enemmän irti.

Käytännössä:

Itse lähdin matkaan STS:n kautta. En osaa vertailla järjestöjä, mutten löytänyt STS:ssä mitään moitittavaa. Ennen ilmoittautumista kävin info-tilaisuudessa, jossa saa tietoa ja kysellä. Tilaisuudessa oli myös aiemmin kielimatkalla käyneitä nuoria, jotka osasivat kertoa asioista omasta näkökulmastaan.

Majoittuminen kielimatkoilla riippuu kohteesta, mutta suurimmassa osassa kohteista isäntäperhe on mahdollinen majoittumiskohde. Suosittelen ehdottomasti isäntäperhettä! Siellä on pakko puhua, jolloin kielitaito kehittyy ihan huomaamatta. Oma perheeni ei ehkä ollut ihan perinteisin tapaus: perheessä oli äiti, noin kuusikymppinen rouvasihminen sekä hänen aikuinen poikansa. Itseni lisäksi perheen luona oli kaksi espanjalaista tyttöä, jotka lähtivät puolessa välissä matkaamme, sekä toinen suomalainen tyttö. Hän oli hieman itseäni vanhempi ja auttoi sitten tilanteissa missä en saanut selitettyä mitä tarkoitin :)

St. Helierin keskustaa (asuin aika lähellä tota paikkaa!)

Hermoilin aluksi puhumista ihan hirvittävästi, mutta perhe oli mukavan kannustava, ja auttoivat kaikessa. Kaikkea ei tarvitse sanoa täydellissti, eikä kukaan sitä oletakaan. Sanojen perusmuodoilla ja suurella hymyllä pääsee yllättävän pitkälle! Seiskaluokkalaisen keskitason oppilaan kielitaito ei ole vielä hirvittävän hyvä, mutta ihmeesti sain eksyttyäni seliteltyä ihanalle mummelille olevani täysin eksyksissä ja etten tiennyt osoitettakaan mihin olin menossa, mutta kuvailin paikkaa ja johan löytyi! Tai silloin, kun vierailimme pienessä kylässä enkä löytänyt mistään kipeästi kaipaamaani käteisautomaatia (mikä se on? Pankkiautomaatti..). Selitin monisanaisesti eräälle kaupanomistajalle tarvitsevani käteistä, ja hän melkeen palkkasi minut töihin ennen kuin ymmärsi, mitä tarkoitin. Sitten sain selvät ohjeet minne mennä, mutta kas! en osannut käyttää laitetta. Siihen sitten ilmaantui ystävällinen myyjä, joka auttoi. Paikalliset olivat muutenkin ällistyttävän ystävällisiä, kaupassa sai aina kuulla olevansa "my love" tai "dear".

Koulua oli noin kolme tuntia ma-pe, viikonloput olivat vapaata. Itse opiskelin kansainvälisessä ryhmässä, joka kylläkin koostui ainoastaan suomalaisista ja norjalaisista. Päivästä riippuen opettaja oli joko suomalainen, norjalainen tai paikallinen. Kahdesta ensimmäisestä ei ollut mitään pahaa sanottavaan, mutta toisesta paikallisesta opettajastamme oli: jos pitäisi oppia vierasta kieltä, ei ehkä ole kaikkein mielekkäintä, että opettajalla on sekä ässä- että ärrävika ja hieman lässyttävä puhetapa :D
Toinen paikallinen opettajamme taas oli erittäin mukava ja innostava, hän kertoili juttuja ja kannusti puhumaan, virheistä viis! Tunneilla käytimme oppikirjaa, teimme tehtäviä ja kuuntelimme opettajaa. Opetus ei ehkä ollut niin vuorovaikutteista emmekä puhuneet niin paljoa kuin olin luullut. Onneksi vapaa-ajalla sitten puhutiin!

Liberation Square, aukio St Helierin keskustassa

Melkein joka päivä, koulusta riippuen aamupäivällä tai iltapäivällä, oli järjestettyjä aktviteetteja, joihin piti osallistua. Oli urheilua, aarteenmetsästystä, kaupunkisuunnistusta yms. mukavaa puuhaa! Joskus ohjelmat tosin loppuivat aika myöhään tai piti olla ulkona vesisateessa... Vapaa-aikaakin oli kiitettävästi, kävimme mm. leffassa (nännänää, näin Harry Potterin joka oli silloin uus jotain päivää aikaisemmin kuin Suomessa! Haha..), shoppailemassa ja muuten vaan kiertelemässä sekä vietettiin aikaa "kotona".

Voisin kirjoitella vielä hieman tarkemmin matkastani ja kielimatkoista yleensäkin, jos teitä kiinnostaa. Ettei tästä tule mitään kilometripostausta, jota kukaan ei jaksa lukea! Ja kysykää, vastailen mielelläni! Ja anteeksi kirjoitusvirheet, käyttämäni ohjelma ei valita virheistä enkä niitä itse oikeen tahdo kaikkia löytää..

Kuvat
http://img1.loadtr.com/b-455455-st_helier_city_centre.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/7a/Liberation_Statue,_Liberation_Square,_St_Helier_-_geograph.ci_-_151.jpg
http://www.earthinpictures.com/world/france/paris/eiffel_tower.jpg