Esiintyminen

Kaikki varmaan tietävät sen tunteen ennen esiintymistä: kädet tärisee, ääni muuttuu, liikkeet muuttuvat kömpelöiksi ja asiat katoavat mielestä. Toisille esiintyminen on helppoa, mutta suurimalle osalle se varmaan tuottaa ongelmia. Mä kuulun tohon jälkimmäiseen ryhmään.

Esitin eilen kuviksen tunnnilla pienen kuvaesityksen, jossa kuvia (20 kpl) heijastettiin seinälle ja sitten selitin niistä (20 s/kuva). Se, että esitin sen eilen, oli lähinnä onnellinen yllätys: joltain ei esitys ollut ajoissa valmis, ja mä olin sitten hänen tilallaan, vaikka vuoroni oli vasta ens maanantaina. No, materiaalini olivat valmiina ja saatavilla, esitin sen noin puolen tunnin varoitusajalla. Se ehkäisi jännitystä :)

Mielestäni esiintyjät, jotka liikehtivät aivan liikaa ollessaan esillä, ovat ärsyttäviä. En sano, että ihan paikallaan tarvitsisi pönöttää, mutta kädet ja jalat rauhallisina, niin näyttää paremmalta ja vakuuttavammalta. No, omat käteni tärisevät pienimmästäkin hermostumisesta. Olen huomannut, että ennen esitystä kun painaa käsiään toisiaan vasten niin että kaikki käsien lihakset jännittyvät, tärinä vähenee. 

Ääneni kanssa on ihan sama juttu, siitä tulee ihan kumma ja kireä ja ärsyttävä. Olen kuullut, että hymisemällä niin, että henkitorvi (tai ruokatorvi, mikä tossa kaulassa onkaan se, mikä tuntuu?) tärisee, rentouttaa äänihuulia ja ääni tulee rauhallisena ulos. No, kokeilin sitä eilen, ja auttoi! Kuulostin kuulemma ihan normaalilta, jei!

Lisäksi kannattaa oikeasti miettiä, mitä sanoo. Olin opetellut materiaalini sen verran hyvin, että tiesin mitä sanoa vain katsomalla niitä kuvia. Paperi sylissä oli lähinnä tueksi ja turvaksi, en tarvinnut sitä. Mitä sponttaanimmin saa ne sanat suusta ulos, sitä paremmalta kuulostaa. Suoraan paperista lukeminen kuulostaa hyvin usein teennäiseltä ja epäaidolta. 

Tärkein juttu esiintymisissä on kuitenkin tämä: hengitä. Äläkä puhu liian nopeasti! Ja hymyile, ainakin itsellesi. Onnellista puhujaa on kiva katsella ja kuunnella. Nosta leuka ylpeästi ylös ja katso vaikka takaseinään, niin ilma ja äänesi pääsee virtaamaan sujuvasti.

Mulla oli vuosia ihan järkyttävä esiintymiskammo, mutta taidan pikkuhiljaa päästä siitä eroon. Voisin ihan hyvin pitää eilisen esityksen vaikka jollekkin muulle ryhmälle heti. Uudet tilanteet jännittävät, mutta mitä enemmän kokemusta kerää, sitä pienemmäksi kynnys kuluu. Ei, en uskonut tätä vielä vuosi sitten, mutta ihmiset muuttuvat. Että tälläinen kannustus kaikille jännittäjille! Kyllä se siitä lutviutuu. 

Tälläistä tällä kertaa! Mitkä ovat teidän parhaat vinkit esiintymiskammoiselle?

Kuva http://www.denniscummins.com/wp-content/uploads/2011/05/fear-of-public-speaking-cartoon.gif

P.S Tiedätkö, mikä yhdistää Suomea, Ruotsia, Saksaa, Venäjää, Australiaa, Indonesiaa, Honkongia, Alankomaita ja Unkaria? -Näissä maissa on blogiani luettu, yhteensä jo ihan kivan monta kertaa. Kiitos!